Helppo, gluteeniton kinkkupiiras

gluteeniton kinkkupiirasJostain syystä piiras missään muodossa oli meidän perheessä melko tuntematon suuruus, kun olin lapsi. (Tai muistan hämärästi jonkun äidin tekemän purjopiiraan, joka ei tehnyt kovin hyvää vaikutusta, koska en ollut, enkä edelleenkään ole mikään suuri purjon ystävä.) Yläasteella kuitenkin tehtiin kinkkupiirasta ja ihastuin siihen täysin, koska se oli järjettömän helppo, kohtalaisen nopea ja älyttömän hyvää. Silloinen ohje tosin sisälsi vehnäjauhoja, ja jossain vaiheessa kokeilin itse vehnäleseillä ja lähinnä se vain pahensi tilannetta, koska vatsa ei tykännyt yhtään leseistä. Sitten, kun pudotin vehnät ja viljat pois, kokeilin ohjetta uudestaan, mutta käytin pohjaan mantelijauhoja. Lopputulos oli edelleen hurjan hyvänmakuinen, mutta viimein ilman kovia kipuja! Resepti tuli siis jäädäkseen.

Alkuperäinen ohje on tosiaan jostain yläasteen köksänkirjasta ja nykyinen on muokattu Kaisa Isotalon ja Raija Kuittisen Kotiruoka-kirjan perusteella, jonka sain äidiltä, kun muutin kotoa. Ohje on yksinkertainen ja helppo ja taipuu moneksi pelkästään sisusten vaihtamisella.

gluteeniton kinkkupiiras

POHJA

100 g voita
2 dl mantelijauhoja
(ripaus suolaa)
(1 tl paprikajauhetta)
2 rkl vettä

TÄYTTEET

150-200 g kinkkua
herne-maissi-paprika-sekoitus
1 jumboherkkusieni
100-200 g juustoraastetta
2-3 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
ripaus mustapippuria

Täytteitä voi tosiaan vaihtaa oman maun mukaan, olen käyttänyt myös jauhelihaa ja paprikaa, mutta todennäköisesti myös savulohi tai broilerisuikaleet tai pelkät kasvistäytteet maistuisivat ihan yhtä hyvin. Periaatteessa sisällöksi käy melkein kaikki ruuanjämät, joita jääkaapista löytyy.

Voin voi joko sulattaa mikrossa tai käyttää huoneenlämpöisenä. Sekoita voi ja mantelijauhot ja suola (kannattaa huomioida täytteiden mausteet ja maustaa pohja sen mukaan). Mantelijauhossa ei ole sitkoa, mutta pohja pysyy kyllä kasassa, kun sen esipaistaa. Lisää vesi ja voitele vuoka (n. 23-24 cm piirasvuoka). Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille joko haarukalla tai sormin, kumpi käykään helpommin. Esipaista 200 C asteessa n. 10 minuuttia tai kunnes pohja on kevyen rusehtava.

Kun pohja on uunissa, valmista täytteet: pilko kinkku ja herkkusieni (voit halutessasi paistaa sen voissa etukäteen), sulata pakastevihannekset, pilko paprika – mitä käytätkin täytteenä. Kun pohja on paistunut, ota se uunista ja levitä täytteet tasaisesti pohjan päälle.

Sekoita munamaito korkeassa astiassa (riko munien rakenne haarukalla sekoittamalla, lisää kerma ja mausteet) ja kaada se tasaisesti täytteiden päälle. Paista vielä n. 20-30 minuuttia, tai kunnes munamaito on hyytynyt ja saanut kauniin ruskistuneen värin. Sitten vain aseet esiin ja syömään!

Mainokset

Uunilohta kera uunikasvisten

Uunilohta porkkanoilla.

Uunilohta porkkanoilla.

Isän luona tuli tehtyä kalaa useamman kerran. Tai lohta, koska se on ainoa, mitä tulee syötyä edes melko usein. Savustuspönttökin löytyy, mutta olin laiska enkä jaksanut vaivautua sen suhteen (vaikka isä onkin yleensä se joka hoitaa savustamisen), joten tein uunissa. Helppoa, yksinkertaista ja maukasta. Varsinkin, kun normaalikokoisessa uunissa voi samalla paistaa myös lisukkeet samalla pellillä: toisella kertaa laitoin bataattia ja toisella porkkanaa.

Koko annoksen valmistamiseen menee noin tunti. Sinänsä on melkolailla aivan sama käytätkö tuoretta lohta vai vakuumipakattua, valmistusprosessi ei muutu. Ero on lähinnä maussa ja hinnassa ja annoksen ekologisuudessa. Mutta ei takerruta niihin nyt.

Annos on kahdelle niin, että kalasta jää vielä seuraavallekin päivälle.

1 lohi
1/2 bataattia tai 3-5 porkkanaa
(ekstra)neitsytoliiviöljyä
ruususuolaa
voita

Laita uuni lämpiämään 220 C asteeseen ja vuoraa uuninpelti leivinpaperilla. Nosta kala pellille niin, että pellille jää selkeästi tyhjää tilaa ja pyyhi lihan pinta talouspaperilla puhtaaksi (poistaa ylimääräisen rasvan, niljan ja mahdolliset suomut). Sirottele lohen päälle tasaisesti suolaa ja veistä päälle myös muutama ohut siivu voita (ne voi myös asettaa kalaan tehtyihin viiltoihin, mutta mielestäni voi leviää tehokkaammin, jos sen vain asettaa kalan päälle).

Huuhtele ja kuori bataatti ja/tai porkkanat (kukaan ei tosiaan kiellä käyttämästä molempia, tai mitä tahansa haluamaasi kasvista tai juuresta). Pilko bataatti/porkkanat pieniksi tasakokoisiksi siivuiksi, kaada pellille reilu loraus (ekstra)neitsytoliiviöljyä ja vaikka puulastaa käyttäen pyörittele kasvikset öljyssä niin, että öljy on levinnyt tasaisesti. Sen tarkoitus on paitsi maustaa kasviksia, myös suojata niitä kuivumiselta. Sirottele päälle hivenen suolaa, ja kun uuni on valmis, lykkää pelti uunin keskitasolle ja paista n. 23 minuuttia.

Jos olet levittänyt kasvikset pellille tasaisesti niin, että ne eivät ole täysin kiinni toisissaan, lopputuloksena pitäisi olla sopivasti paistunut kala sekä päältä rapeat, sisältä pehmeät uunikasvikset. Jos teet ruokaa useammalle kuin kahdelle hengelle, voit lisätä kasvisten määrää ja joko paistaa ne kokonaan eri pellillä tai antaa niiden paistua toisissaan kiinni. Jos niillä ei ole tilaa ”hengittää”, lopputuloksena on edelleen ihan syötävät ja hyvänmakuiset, mutta hieman ehkä liian pehmeät ja vähän vetiset kasvikset.

Kalan voi tarjoilla vastapuristetun sitruunamehun kera. Nom nom, hyvää!

Uunilohta bataatin kera.

Uunilohta bataatin kera. Nurkassa oleva valkoinen tahna on majoneesia.

Elämää ilman leipää

Turkkilaista jogurttia, suomalainen syysomena ja punaisia viinimarjoja, päällä 1-2 tl juoksevaa hunajaa

Turkkilaista jogurttia, suomalainen syysomena ja punaisia viinimarjoja, päällä 1-2 tl juoksevaa hunajaa ja jogurtin seassa 1 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä.

Vietin isän luona kolme viikkoa ja puolet ajasta meni keskustellessa hyvistä ruokailutottumuksista ja siitä, mitä kannattaa syödä ja milloin. Haastoin isää kokeilemaan olemaan kuukauden tai kaksi ilman leipää, pastaa, perunaa tai riisiä, mutta valitettavasti isä ei ottanut haastetta vastaan tällä kertaa. Tekosyyt vaihteli perinteisestä ”Mitä mie sitten syön, jos en syö leipää?” muihin ihmisiin vetoamiseen (”En mie nyt voi, kun ihmisiä lappaa katsomassa pentuja ja vieraitakin on tulossa, niille pitää olla leipää”) ja vanhoihin tapoihin: ”Metsässä kuuluu paistaa makkaraa ja syödä eväät.” Puhumattakaan siitä miten hankalaa on laittaa ruokaa vain yhdelle ihmiselle tai miten kallista ruoka nykyään on. Kaksi jälkimmäistä väittämää eivät olleet isän suusta vaan sellaisia, jotka olen ehtinyt kuulla jo pariin otteeseen useammalta muulta taholta.

Turkkilaista jogurttia, suomalainen syysomena, itsetehtyä mysliä ja päällä 1-2 tl juoksevaa hunajaa

Turkkilaista jogurttia, jonka seassa 1 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä, suomalainen syysomena, itsetehtyä mysliä (ohje tulossa myöhemmin) ja päällä 1-2 tl juoksevaa hunajaa.

Tulin miettineeksi, että eihän se nyt oikeasti niin vaikeaa ole. Ensinnäkin leipää harvemmin edes kaipaa, kun sen jättää pois ja korvaa kunnollisella ruualla. Ja jos kaipaa, niin sitäkin voi tehdä itse vähän fiksummista ainesosista kuin valkoinen jauho ja hiiva. Jokin aika sitten tekemäni gluteeniton syysleipä on varsin mainio esimerkki aiheesta.

Yleensä  vieraillekin kelpaa se, mitä pöytään laitetaan, jos ruokarajoituksia ei ole. Minäkin juon kahvia ja teetä, jos niitä tarjotaan, kun käyn jossain, vaikka en yleensä juo kumpaakaan oma-aloitteisesti kuin kerran tai pari vuodessa. Enkä edes valita, koska sekä kahvi että tee on ihan hyvää, vaikka en käytäkään niitä säännöllisesti. Nykyään joudun usein kyllä kohteliaasti kieltäytymään muista tarjouksista, koska pöydässä yleensä on joko pullaa tai leipää. Yleensä syön myös ennen kuin lähden kylään, niin ei tarvitse syödä nälkäänsä.

Mitä metsäreissun eväisiin sitten tulee, ehdotin, että mitäs jos söisit kunnon aamupalan ennen lähtöä ja jos on nälkä, niin paistaisit sitten makkaran metsässä vielä? Leipä jäisi pois, päivä alkaisi pirteämmin proteiinipitoisella aamupalalla ja uskallan väittää, että olo olis kaikin puolin muutenkin parempi myös iltapäivällä.

Turkkilaista jogurttia + mansikoita ja mustikoita (kuva tältä kesältä).

Isän luona ollessani aloitin aamuni paistamalla pari kananmunaa ja 4-5 siivua meetwurstia tai 3-4 siivua paahdettua kinkkua pannulla sekaisin. Meetwursti ei ehkä ole ihanteellisin proteiinin lähde mm. suolaisuutensa ansiosta, mutta aina välillä tulee kausia, jolloin tulee syötyä pari pakettia meetwurstia ja sitten se taas jää pitemmäksi aikaa pois ruokalistalta. Yhtä kaikki, tuon lisäksi kun juo vettä ja syö päivittäiset vitamiinit, niin seuraavan kerran on nälkä vasta joskus 4-5 tunnin päästä. Sitten voi syödä taas jotain oikeaa ruokaa (tällä hetkellä jääkaapissa on äidin tekemää kaalilaatikko ja eilen tekemääni punajuurikeittoa). Toki jokainen on yksilöllinen, ja jollekin nälkä tulee nopeammin kuin toiselle, mutta ruokavalinnoilla pystyy vaikuttamaan siihen yllättävän paljon. Keho tottuu ja mukautuu.

proteiinipitoinen aamupala

Mitä taas ruoanlaiton vaikeuteen ja ruoan hintaan tulee, on jälleen kyse siitä, miten elämänsä priorisoi. Toki kaupan valmisruoat on nopeita valmistaa ja niihin tottuneen suussa varmaan makukin on ihan hyvä, mutta kun jatkat muutaman kuukauden tai vuoden samalla linjalla, huomaat aika äkkiä, että olet todennäköisesti kerännyt muutaman ylimääräisen kilon vararenkaaseen, ruokalaskut on taivaissa, on nälkä vähän väliä, väsyttää – ja kun tätä jatkuu jonkun aikaa, kierre vain pahenee. Verensokeri hyppelee miten sattuu ja johtaa pahimmillaan diabetekseen, mutta yleensä vähintään mielialanvaihteluun ja äkkipikaisuuteen (olen jo jonkin aikaa miettinyt tekeväni itselleni paidan, jossa on teksti ”I’m sorry for the things I said when I was hungry”, eli ”Olen pahoillani asioista, jotka sanoin ollessani nälkäinen”).

Miten jaksat töissä tai koulussa? Jos väsyttää koko ajan, vaikka nukkuisitkin keskimäärin seitsemän tai kahdeksän tuntia yössä, jotain on pielessä. Ruokavaliomuutos on hyvä askel parempaan suuntaan. Sanonnat ”hyvä ruoka, parempi mieli” ja ”olet mitä syöt” sisältävät molemmat totuuden – olkoonkin, että ensimmäistä käytetään mainostamaan juurikin valmisruokia ja jälkimmäiseen ainakin jossain vaiheessa liitettiin vahvasti kasvissyönnin puoltaminen.

Laskin huvikseni myös ruokalaskun osuuden, kun käytiin isän kanssa kaupassa. Minun osuus oli n. 15 euroa ja sisälsi kahden ja puolen tai kolmen päivän ruuat kahdelle ihmiselle. Isän osuus oli muistaakseni lähemmäs 30 euroa ja siinä oli lähinnä eväsleivät parille päivälle ja muutama muu asia. Sesonkia seuratessa pääsee huomattavasti halvemmalla, ja jos satsaa lihassa määrän sijasta laatuun, niin sekin tasaa ruokalaskua jonkin verran. Itse tehty ruoka tulee myös lähes poikkeuksetta halvemmaksi kuin valmisateriat, ja plussana on vielä terveellisempi sisältö kuin valmisruuissa.

Kuitenkin, jos näet vaivaa ruoan eteen, se heijastuu hyvin todennäköisesti myös muuhun elämään. Jos arki on kiireellinen ja tuntuu ettei ruoanlaitolle ole aikaa, yritä löytää yksi päivä viikosta, jolloin on mahdollista tehdä vaikka kaksi ruokaa kerralla ja säilöä ne joko jääkaappiin tai pakastimeen. Tai haasta/maanittele/pyydä puoliso ja/tai lapset auttamaan, tavoitteena koko perheen hyvinvointi. Kun käytät muutaman tunnin viikossa ruonlaittoon, se maksaa itsensä takaisin monin tavoin, sekä rahallisesti että ajallisesti.

Säilöminen pätee myös silloin, kun laittaa ruokaa yhdelle ihmiselle. Tee isompi satsi, jaa se aterioihin ja säilö joko pakastimeen tai jääkaappiin. Silloin ei välttämättä tarvitse syödä samaa ruokaa monta päivää peräkkäin, jos sen kokee ongelmaksi. Tee kaksi ruokaa ja vaihtele niitä viikon ajan.

Tästä tuli nyt vähän pitempi postaus ja hukkasin aasinkin varmaan useampaan otteeseen, mutta olkoon. Toivottavasti tästä on hyötyä jollekulle.

Gluteeniton syysleipä

gluteeniton syysleipä

En ole syönyt leipää säännöllisesti pitkään pitkään aikaan. Enkä syö edelleenkään. Syyskuussa kuitenkin tuli äkillinen halu syödä leipää pitkästä aikaa, joten selasin tallentamiani ohjeita ja törmäsin tähän. Löysin ohjeen Briteissä ollessani, kun etsin erilaisia käyttötapoja kurpitsalle. Muistan miettineeni, että kuulostipa erikoiselta kaikkine aineksineen, ja juurikin hankalalta ainemääränsä takia (en Briteissä ollessani viitsinyt ostaa kaappeja täyteen erilaisia jauhoja, kun leivoin niin vähän). Vilkaisin kuitenkin ohjetta uudestaan nyt Suomessa ollessani ja ilokseni huomasin, että kolmea ainesosaa lukuunottamatta kaikki muu joko löytyi tai oli helposti hankittavissa.

Alkuperäisen ohjeen mukaan taikinasta tulee yksi leipä ja kuusi muffinssia, mutta jätin muffinssit tekemättä ihan laiskuuttani (joudun tiskaamaan käsin) ja käytin koko taikinan yhteen leipään. Olin itse asiassa rehellisesti yllättynyt siitä, miten hyvää tästä leivästä tuli! Rapea kuori, pehmeä, sopivasti makea sisus – täydellinen. Varsinkin, kun sen söi lämpimänä ja levitti päälle nokareen oikeaa voita. Söin koko leivän yksinäni vajaassa viikossa (säilytin jääkaapissa muovipussissa). Tämä leipä ei oikeastaan kaivannut edes mitään päälle, vaikka voi antoikin vähän suolaista vastapainoa omenoiden makeudelle.

kurpitsakeittoa ja syysleipää

Tarvitset seuraavaa:

1 kuppi hienoa riisijauhoa
1/2 kuppia tattarijauhoa
3 rkl perunajauhoa
1/3 kuppia intiaanisokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
(1/2 tl psylliumia)
1 rkl tuoretta salviaa tai rosmariinia pilkottuna
1 kuppi raastettua gruyerejuustoa
1 kananmuna
1 kuppi piimää
1/4 kuppia oliiviöljyä
2-4 omenaa pieneksi pilkottuna

raastettua gruyerejuustoa päälle ripoteltavaksi

Isossa kulhossa sekoita keskenään kuivat aineet: riisijauhosta yhteen kuppiin gruyerejuustoa asti. Pienemmässä kulhossa sekoita keskenään kananmuna, piimä ja oliiviöljy. Lisää munaseos kuiviin aineisiin ja sekoita tasaiseksi taikinaksi esim. isolla lusikalla. Lisää pilkotut omenat ja sekoita hyvin vielä kerran. Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen.

Voit tehdä joko muffinsseja tai leivän ihan omien mieltymysten mukaan. Leipää tehdessä olen huomannut, että jos leipävuoan vuoraa leivinpaperilla, se säästää sekä tiskiä että hermoja, kun voi olla varma siitä, että leipä irtoaa vuoasta. Eli vuoraa leipävuoka leivinpaperilla niin, että paperin laidat ylittävät vuoan laidat, kippaa taikina vuorattuun vuokaan ja levitä tasaiseksi. Ripottele päälle gruyerejuustoa, laita vuoka uuniin keskitasolle ja paista 20 minuuttia, jos teet muffinsseja, 40 minuuttia jos teet leipää.

Kannattaa säilyttää ilmatiiviissä pakkauksessa jääkaapissa, säilyy syötävänä viikon verran. Parhaimmillaan, kun lämmittää leipäviipaleet kevyesti ennen syöntiä.

omenainen syysleipä

Herkulliset paleoletut

Pienen tauon jälkeen olen paikalla taas. Käänsin laivan keulan kohti Pohjoista pitkästä aikaa, tulin isän avuksi hoitamaan koiria. Tarkoitus oli päivittää jo vähän aiemmin uusia reseptejä, mutta kymmenen koiranpentua kummasti vie huomiokyvyn… Anyway, tällä kertaa luvassa on lettuja!

Letut tuntuu olevan yleinen aamupala Amerikassa, vaikka Suomessa niitä on ainakin meillä syöty yleensä jälkiruokana. Kun olin pieni, äiti teki lettuja melko usein, mutta en koskaan oikein ymmärtänyt muiden hinkua syödä niitä, koska minusta ne oli joko liian rasvaisia, mauttomia ja yleensä sain vielä vatsakipuja niistä. Kyse ei ole niinkään siitä, että äidin letuissa olis jotain vikaa vaan enemmänkin siitä, että olen jälkeenpäin tajunnut jätettyäni vehnän pois, miten mautonta vehnäjauho on. Ja nykyään perinteisiin lettuihin menevän sokerin määräkin vähän kauhistuttaa – varsinkin, kun itse vielä söin letut sokerilla enkä niinkään hillolla.

Tähän reseptiin törmäsin Briteissä ollessani, joskin kokeilin sitä muistaakseni vasta Suomeen palattuani. Ilahduttavan hyvänmakuinen, yksinkertainen ja ehkä parasta, gluteeniton!

paleotetut

Jos reseptin tuplaa, siitä saa pannukakun.

1 ja 1/2 kuppia mantelijauhoa
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl suolaa
1/2 tl kanelia tai kardemummaa
3 isoa kananmunaa
4 rkl kookosmaitoa (todennäköisesti myös kaura- tai soijamaito käy)
2 rkl (juoksevaa) hunajaa
1 tl vanilja-aromia tai puolikkaan sitruunan mehu

marjoja/hedelmiä
juoksevaa hunajaa
neitsytkookosöljyä paistamiseen

Jos maidottomuus ei ole välttämätöntä, voi letut paistaa myös voissa ja kookosmaidon sijaan todennäköisesti voi käyttää tavallista maitoa. Testasin tosin itse toissapäivänä käyttämällä kermaa, ja se ei jostain syystä antanut aivan haluttua koostumusta, vaikka maussa ei ollutkaan moittimista. Vika voi kyllä olla myös siinä, että täällä ollessani jouduin käyttämään muumimukia mantelijauhon mittaamiseen virallisen kuppimitan sijaan. (Olin laiska enkä jaksanut etsiä desimittaa).

_MG_6835

Yhdistä kuivat aineet keskenään keskikokoisessa kulhossa ja sekoita hyvin.

Isommassa kulhossa sekoita keskenään munat, käyttämäsi maito, hunaja ja vanilja-aromi tai sitruuna. Kun kaikki on tasaisesti sekaisin, lisää joukkoon kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Anna istua hetki, taikinan pitäisi paksuuntua hieman n. 5-10 minuutin kuluessa.

Lämmitä lettupannu keskilämmölle, lisää käyttämäsi rasva ja n. puolitoista ruokalusikallista taikinaa per lettu. Silloin se pysyy kasassa ja paistuu suht taisaisesti. Jos käytät tavallista paistinpannua, pidä letut pienikokoisina, jolloin niitä on helpompi kääntää ilman, että ne repeävät.

Paistaessa kannattaa huomioida se, että kookosmaito palaa herkästi (samoin kuin esim. laktoositon maito) – hyvä esimerkki kuvissa. Myös mantelijauhojen käyttö vaikuttaa palamiseen. Kun letun reunat alkavat kovettua, kippaa lettu toiselle kyljelleen ja paista kunnes kypsää. Kiinnitä huomiota hellan lämpöön ja säädä sitä tarvittaessa.

Kun letut ovat valmiita, tarjoile ne lämpiminä. Sirottele päälle marjoja tai hedelmiä ja vähän juoksevaa hunajaa, ja lautasella on terveellinen ja maukas aamupala, välipala tai jälkiruoka!