Viljaton siemenleipä

Olen viime aikoina jotenkin tuntunut törmäävän normaalia useammin kysymykseen ”Mitä sitten syön, jos en voi syödä leipää?” Mulla menee yleensä kuppi nurin samantien tuon kysymyksen jälkeen, ja vastaus on usein enemmän tai vähemmän sarkastinen ”Mitä jos kokeilisit syödä ruokaa?” Myönnän, mulla on monille tuttu käännynnäisen mentaliteetti viljoja kohtaan, vähän kuin monilla tupakoinnin lopettaneilla on tupakkaa kohtaan. Mutta omien kokemusten ja lukemieni kirjojen ja artikkelien perusteella minua kiukuttaa virallisterveelliset ”leipää ja margariinia” -suositukset, jotka johtaa huonovointisuuteen, väsymykseen, lihomiseen ja pahimmillaan dementiaan ja Alzheimerin tautiin.

Jos leipää on pakko syödä (siitä on muuten yllättävän helppo luopua oikeasti), sen voi tehdä itse. Internet on pullollaan erilaisia ohjeita, ja olen tännekin postannut syysleivän ohjeen sekä porkkana-tattarisämpylät (joita voisin joskus tehdä uudestaan ja päivittää reseptiä, koska se tuntuu olevan kaikista suosituin tässä blogissa, ironista kyllä). Itse tekemällä saa paitsi sellaista, mitä haluaa, välttää myös margariinit, vehnäjauhot ja lisäaineet.

Olen vältellyt viljapohjaisia leipiä jo jonkin aikaa, ja toisaalta olen myös halunnut tehdä siemenleipää, joten tämän päivän resepti osuu sikäli kohdilleen. Tämä on jo kolmas ohje Sarah Wilsonin Irti Sokerista: 8 viikon puhdistuskuuri ja keittokirja yksissä kansissa -kirjasta! Ohjetta on muokattu hieman korvaamalla osa chia-siemenistä pellavansiemenrouheella, lähinnä siksi, että myös pellava imee itseensä nestettä, ja on halvempaa kuin chia-siemenet. Kuumentaminen hävittää chia-siementen antioksidantit, ja on siksi minusta lähinnä tuhlausta käyttää chia-siemeniä leivonnassa.

Äärettömän helppo ohje, joka sopii syötäväksi keiton kanssa tai evääksi töihin tai reissuun.

siemenleipä_04

VILJATON SIEMENLEIPÄ // tekee noin puolikkaan pellillisen eli n. 15-20 palaa

1 dl pellavansiemenrouhetta
¼ dl chia-siemeniä
1¼ dl auringonkukansiemeniä
1¼ dl seesaminsiemeniä
1¼ dl mantelijauhoa
(2 murskattua valkosipulinkynttä TAI valkosipulijauhetta)
2 tl tuoreyrttejä
(dulse-hiutaleita)
¼ tl suolaa
2½ dl vettä

siemenleipä_01

Säädä uuni kuumenemaan 170 asteeseen. Levitä uuninpellille leivinpaperia.

Sekoita siemenet ja mantelijauho kulhossa. Sekoita toisessa, pienemmässä, kulhossa mausteet ja vesi. Käytin tuoreiden valkosipulinkynsien sijaan valkosipulijauhetta muutaman ripsauksen, mutta kukin makunsa mukaan. Wilson sanoo suosivansa salviaa tässä ohjeessa tuoreyrttinä, mutta käytin itse basilikaa, kun olin sitä juuri hiljattain ostanut ikkunalaudalle.

Kaada nestemäinen seos siemenseokseen ja sekoita huolellisesti paksuksi taikinaksi. Levitä seos pellille ja painele se lusikalla tai vaikka silikonilastalla puolen sentin paksuiseksi. Paista n. 25-30 minuuttia ja nosta sitten uunista. Leikkaa paistunut levy veitsellä 15-20 palaan ja käännä ne nurinpäin. Paista vielä n. 25 minuuttia.

Anna jäähtyä pellillä. Säilyvät kannella peitetyssä astiassa jopa kaksi viikkoa. Syö sellaisenaan tai esim. avokadotahnan tai tuorejuuston kanssa. Toimii välipalana ja retkieväänä!

siemenleipä_11

Mainokset

Muna-pekonimuffinssit

Kevät on päässyt hiipimään lähelle, kun olen keskittynyt koulujuttuihin ja elämään yleensä. Täältä on kohta lumet sulaneet kokonaan ja aurinkokin on näyttäytynyt useampana päivänä peräkkäin, jee! Talven jäljiltä olo on ollut vähän nuutunut, ja päätin tehdä uuden kokeilun ja luopua sokerista. Maidosta luopuminen on ollut vähän hitti ja huti, olen ollut pidempiä aikoja ilman maitotuotteita, ja sitten satunnaisesti syönyt Pätkiksen tai Tuplan ja jatkanut taas ilman maitotuotteita. Nyt viime aikoina olen syönyt fetaa, kun halusin testata onko sillä mitään merkitystä, että käytänkö lehmän vai jonkun muun eläimen maitoa. Sorminivelten jäykkyys ja jäytävä jomotus puhuu puolestaan, ja tarkoitus on palata taas täysin maidottomaan ruokavalioon.

Samaan saumaan ajattelin tosiaan myös luopua sokerista, tai ainakin vähentää. Lainasin kirjastosta Sarah Wilsonin kirjat Irti Sokerista: 8 viikon puhdistuskuuri ja keittokirja yksissä kansissa ja Irti sokerista loppuiäksi. Wilsonin mukaan on tärkeää ensin irtautua sokerista koko kahdeksaksi viikoksi ennen kuin alkaa hitaasti palauttaa makeutta ruokavalioon. Tällä hetkellä takana on ensimmäinen viikko, ja ohjeiden mukaisesti olen vähentänyt sokerinkulutustani, mutta en vielä lopettanut kokonaan.

Pääsääntöisesti muutokset on omalla kohdallani olleet pieniä sikäli, että olen jo jättänyt viljat pois, enkä juo mehuja tai limsoja ja maidon takia suurin osa karkeistakin on jäänyt syömättä. Eniten syön sokeria hedelmien, kuivahedelmien ja hunajan muodossa, ja nyt viikon aikana olen jättänyt kuivahedelmät ja hunajan pois ja syönyt ehkä 4 omenaa viikossa normaalin 7-8 sijaan. En ole vielä ollut mitenkään superhuonovointinen, mutta olen huomannut erottavani väsymyksen ja sumuiset ajatukset toisistaan.

Anyway, itse ohjeeseen, joka on pienesti muokattu Wilsonin 8 viikon puhdistuskuuri -kirjasta. Ohje on helposti muokattavissa oman maun ja tarpeiden mukaan, ja toimii itsessään kätevänä aamupalana tai matkaeväänä ja kestää myös pakastamista.

munapekonimuffinssit_02

MUNA-PEKONIMUFFINSSIT // 6-12 annosta

(voita, kookosöljyä tai kirkastettua voita voiteluun)
6 kananmunaa
1-2 pakettia pekonia*
(100 g fetaa)
(paprikaa tai muita kasviksia)
(haluamiasi yrttejä)

Lämmitä uuni 200 C asteeseen. Jos käytät silikonista tehtyä muffinivuokaa, sen voitelu ei ole pakollista. Metallivuoka sen sijaan kannattaa voidella varmuuden vuoksi. Vuoraa (voidellut) muffinisyvennykset pekonisiivuilla. Tässä voi taas tehdä mieltymystensä mukaan ja käyttää yhden kokonaisen tai erikokoisia paloja. Itse kietaisin yhden kokonaisen aina per syvennys, ja taitoin ylijäävän osan syvennyksen pohjalle. Lisäksi revin vielä yhden siivun kuuteen osaan ja laitoin pohjalle irtopalat.

Jos pidät rapeasta pekonista, kannattaa lykätä vuoka tässä vaiheessa uuniin noin viideksi minuutiksi. Sillä välin voi pilkkoa halutessaan muut höysteet, kuten fetan ja paprikan, joita käytin kuvissa oleviin muffinseihin.

Ota vuoka uunista ja riko yksi kananmuna jokaiseen syvennykseen. Jos haluat käyttää höysteitä, niin lisää myös ne jokaiseen syvennykseen. Paista muffinseja noin 15-20 minuuttia (riippuen vähän miten kypsästä kananmunasta pidät). Nosta vuoka uunista ja anna jäähtyä. Tarjoile kuumina tai vähän jäähtyneinä.

Jäähtyneet muffinssit voi tarvittaessa pakastaa ja syödä myöhemmin sulatettuina. Maku muuttuu ehkä hieman pakastamisen jälkeen, ja muffinssi on hieman vetisempi, mistä en itse perustanut ihan hirveästi. Toisaalta nämä säilyy kyllä jääkaapissakin pari päivää ja todennäköisesti tulevat syödyiksi siinä ajassa.

Helposti muunneltavissa vaihtamalla höysteitä: maidottoman saa jättämällä juuston pois, paprikan voi korvata esim. parsakaalilla tai porkkanaraasteella, fetajuuston tilalla voi käyttää muuta juustoa etc. Käyttäkää mielikuvitusta!

munapekonimuffinssit_05.jpg

Tacosoppaa ja nachoja

tacosoppaa ja nachoja

Mitä tehdään silloin, kun seminaarityön lisäajan deadlineen on neljä päivää, tekstiä on kasassa noin puolet ja ajatukset karkailee koko ajan? Iso satsi ruokaa. Kun tekee kerran isomman satsin, ei tarvitse miettiä ja kuluttaa aikaa siihen, mitä söisi seuraavaksi. Vielä kun tekee sellaista ruokaa, joka sekä maistuu että pitää nälkää, säästää vielä enemmän aikaa.

Olen testannut tätä ohjetta useampaan otteeseen ja muokannut sen useammasta muusta ohjeesta systeemillä pala sieltä, toinen täältä. Lisään tähän myös vaihtoehtoja, jos joku haluaa kokeilla eri versioita.

TACOSOPPAA JA NACHOJA // 6-8 annosta

450 g broilerinsuikaleita / 400 g (nauta)jauhelihaa
2-3 rkl voita
1 dl vettä
1 pussi original tacomaustetta (luomu)
1 tlk (Biona) kirsikkatomaatteja
n 3 dl (Biona) paseerattua tomaattia/tomaattimurskaa
(1 sipuli)
1 pussi pakastemaissia
n. 1 dl mustapapuja
n. 1 dl kidneypapuja

1 pussi nachoja

tacosoppaa ja nachoja

Ruskista liha voissa isolla paistinpannulla (tai wokkipannulla). Käytän yleensä sipulia jauhelihan kanssa, mutta halutessasi voit kuoria ja pilkkoa sen myös kanan sekaan. Lisää tacomauste ja 1 dl vettä. Sekoita mauste tasaisesti lihaan ja anna hautua miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan.

Sulata pakastemaissi mikrossa (tai huoneen lämmössä, pääasia, että se on sulaa) ja lisää maissi ja pavut lihan sekaan. Jos käytät kuivapapuja, seuraa niiden valmistusohjeita (eli liota ja keitä ne ennen käyttöä). Voit myös halutessasi käyttää pelkästään mustapapuja tai vastaavasti lisätä sekaan jotain muita papuja. Käytin kuvissa olevaan satsiin GoGreenin valmiiksi liotettuja ja keitettyjä musta- ja kidneypapuja.

Lisää kirsikkatomaatit ja tomaattimurska, sekoita hyvin ja anna hautua miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia (sekoita välillä, ettei pala pohjaan). Nachot tarjolle ja syömään! Keiton voi syödä joko lusikalla ja nachot nachoina, tai käyttä nachoja lusikkana, mikä vain itsestä parhaalta tuntuu.

Helppo, nopea ja riittoisa ruoka. Kuvissa oleva annos on itse asiassa ainakin mulle ihan liian iso, puoletkin riittää siihen, että vatsa on ja pysyy täynnä pitkään.

Mustapapupihvit

papupihvit

Löysin tämänkin ohjeen Sprouted Kitchen -blogista. Päädyin kokeilemaan tätä ihan siksi, että löysin taannoin kaapista avaamattoman pussin mustapapuja, joiden eräpäivä alkoi lähestyä, ja kun pakastimesta löytyi vielä kurpitsaa useampi pussi, niin ei tarvinnut käydä kaupasta kuin valko- ja salottisipulia. Kokeilin ohjetta kahteen kertaan – ensimmäisen kerran luin vain tarvikelistan ja silmäilin ohjeen läpi. Lopputulos ei yllättäen vastannut sitä, minkä näin alkuperäisohjeen kuvissa. Maku oli kuitenkin hyvä, joten kokeilin muutaman päivän päästä uudestaan. Pudotin alkuperäisohjeesta pois chilin, koska en ole oikein vieläkään oppinut nauttimaan tulisista ruuista. Vaihdoin myös kaurajauhon psylliumiin. Tämä on ehkä vähän monivaiheisempi ohje, mutta lopputuloksena on n. 10-12 pihviä, jotka suiden määrästä riippuen kestää muutaman päivän. Varsinkin, kun teet lisäksi vaikka uunikasviksia tai talvisalaattia, tai näitä voi käyttää myös kasvishampurilaisen välissä halutessaan.

MUSTAPAPUPIHVIT // 4-6 annosta

2 valkosipulinkynttä
3 salottisipulia kuorittuna ja pilkottuna
1/2 kuppia kurpitsasosetta
2 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä
3/4 tl merisuolaa
1 tl juustokuminaa
1 kuppi keitettyä ja jäähtynyttä pitkää valkaisematonta riisiä
n. 2 kuppa mustia papuja (jos ostat kuivana, tarkista valmistusohjeet paketin kyljestä)
2 rkl pellavansiemenrouhetta
1 rkl psylliumia
neitsytkookosöljyä paistamiseen

kasvispihvit

Keitä riisi ja anna jäähtyä. Jos ostat pavut kuivina, toimi pakkausohjeiden mukaan (kannattaa liottaa yön yli niin pääsee tekemään pihvit kokonaan valmiiksi seuraavana päivänä sitten). Kypsennä ja soseuta kurpitsa.

Kuori ja pilko sipulit, ja soseuta ne ja kurpitsasose, oliiviöljy, suola ja juustokumina tehosekoittimella (tai yleiskoneella). Lisää riisi ja puolet pavuista ja soseuta tehosekoittimella VAIN PUOLITTAIN – tarkoituksena ei ole tehdä tahnaa vaan tahmaista taikinaa. Lisää pellavansiemenrouhe ja psyllium ja sekoita ne huolellisesti sekaan joko tehosekoittimella tai esim. haarukalla. Lisää loput pavuista ja surauta tehosekoittimella muutamaan kertaan niin, että papujen rakenne rikkoutuu suurimmaksi osaksi, mutta ei täysin. Ei tahnaa, vaan karkeaa taikinaa. Taikinan voi tehdä valmiiksi ja säilyttää jääkaapissa ilmatiiviissä rasiassa, kunnes pihvit halutaan paistaa (luonnollisesti se ei siis säily kovin montaa päivää kuitenkaan menemättä huonoksi).

Muotoile taikinasta paksuja, noin 1,5 cm paksuisia pihvejä ja lämmitä pannulla ohut kerros neitsytkookosöljyä keskilämmöllä. Paista pihvit molemmin puolin kunnes ne ovat kauniin ruskeita ja pysyvät kasassa. Tarjoile haluamiesi lisukkeiden kera.

Talvisalaatti

talvisalaattiKävin marraskuussa serkkuni luona ja lenkkeilin kaverini ja koirien kanssa useampana iltana. Jotenkin päädyttiin puhumaan ruuasta (tai mitenköhän, mulla kun on aina nälkä ja koko ajan jano, ainakin sen verran että keskimäärin joka toinen ajatus on ruokaan liittyvä) ja kaverini kertoi syöneensä töissä salaatin ja pari kananmunaa. Kysyin ihan uteliaisuuttani, millainen salaatti oli kyseessä, ja kaverini katsoi minua ehkä vähän vinoon, mutta selitti kuitenkin, että ihan tavallinen. Eli salaattia, kurkkua ja tomaattia, mahdollisesti jotain juustoa tai kinkkua tai vastaavaa proteiinin lähteenä.

Itsehän olin tietenkin taas superdiplomaattinen asian suhteen ja sanoin muistaakseni jotain sen suuntaista kuin ”Muuten ihan hyvä, mutta jos haluat karsia vähän hinnasta ja saada jotain vaihtelua, niin kannattaa kokeilla vaikka sesonkijuureksia.” Sain osakseni toisen vähän vinon katseen ja pyynnön esimerkistä. Siinä piti sitten miettiä hetki itsekin, mitä kaikkea salaattiin voikaan laittaa. Lopulta luettelin muistaakseni kaalin, porkkanan ja punajuuren ja lupasin palata asiaan mietittyäni sitä vähän tarkemmin.

Tänään sitten viimein muutaman puolihuolimattoman kokeilun jälkeen päädyin seuraavanlaiseen ratkaisuun:

talvisalaattiNeljään annokseen tarvitset noin tunnin aikaa ja seuraavan määrän aineksia:

1 vihreä kaali
4-5 porkkanaa
450 g maustamattomia broilerinsuikaleita
1 paprika (keltainen tai punainen)
(1 avokado)
1 sipuli / 2-3 salottisipulia
hienoa ruusu- tai merisuolaa
kurkumaa
kuivattua inkivääriä
mustapippuria
paprikamaustetta
voita paistamiseen
(hunajaa/agavesiirappia)

  1. Kuori kaalin päällimmäiset lehdet pois ja pilko kaali kantaa lukuunottamatta suht pieneksi silpuksi isolla veitsellä. Laita hella lämpiämään ja pannulle iso nokare voita, n. 1/2 tl kurkumaa ja 1/2 tl suolaa. Sekoita mausteet ja voi pannulla keskenään ja kippaa sekaan silputtu kaali. Riippuen pannun tilavuudesta kannattaa ehkä jakaa kaali kahteen tai useampaan satsiin. Jos paistat kaiken kerralla, käytä teelusikallinen kurkumaa ja suolaa. Sekoita maustevoi kaalin sekaan tasaisesti ja paista kaalia keskilämmöllä välillä sekoittaen kunnes se on puoliksi kypsää.

  2. Samalla kun kaali kypsyy pannulla, pese ja paloittele paprika pieniksi kuutioiksi ja kuori porkkanat ja pilko ne ohuiksi siivuiksi. Voit halutessasi myös raastaa porkkanat, mutta tiskiä säästääkseni pilkoin omani. (En ole niin nuuka ruoan esteettisyyden suhteen, kunhan se ei näytä ihan siltä, että joku olis jo kertaalleen syönyt sen.)

  3. Kun kaali on sopivan kypsää, siirrä se pannulta esim. mikroastiaan (jos säilöt kaikki ainekset erillisiin astioihin jääkaappiin, voit halutessasi lämmittää kaalin ja kanan ja syödä porkkanan ja paprikan raakana). Kannattaa myös maistaa kaalin suolaisuus, jos se on liian suolaista, lisää sekaan teelusikallinen juoksevaa hunajaa tai agavesiirappia tasapainottamaan suolaisuutta. Kuori ja pilko sipuli(t) ja kuullota voissa pannulla. Kun kypsiä, sekoita sipuli(t) kaalin sekaan.

  4. Kuumenna pannu ja paista ja mausta broilerinsuikaleet mieleisiksesi. Maustoin omani kurkumalla, inkiväärillä, paprikajauheella ja mustapippurilla, määrät oli hyvin summittaisia. Mutta ei kannata ehkä ihan lusikkakaupalla hölvätä niitä pannulle.

  5. Kun kana kypsyy (muista sekoittaa välillä, ettei pala), halkaise ja pilko avokado, jos haluat sen lisätä. Mulla sattui olemaan jo lähes vanhaksi mennyt avokado jääkaapissa, niin pelastin syötävät osat siitä salaattiin ja loput meni valitettavasti biojätteisiin. Avokado on tosin sikäli hyvä lisä, että se antaa kanan tarjoamalle proteiinille kaveriksi hyvää rasvaa, ja salaatti pitää siten myös nälkää ainakin pari tuntia.

Jos haluat helpottaa salaatin valmistamista entisestään, voit jättää sipulin pois ja kaalin paistamatta. Jos kastiketta kaipaa, sekaan voi lorauttaa vaikka tilkan ekstraneitsytoliiviöljyä. Jos tuntuu, että tämä ei vielä riitä, sekaan voi aina paloitella vaikka juustoa tai pähkinöitä antamaan makua, proteiinia, rasvaa ja tekstuuria. Salaatti on siitä yksinkertainen, että siihen tarvitset yleensä vain pohjaksi jonkun vihreän (esim. jääsalaatti, lehtikaali, kaali) ja lisukkeiksi soveltuukin sitten oikeastaan lähes kaikki, mitä jääkaapista tai hedelmäkulhosta löytyy. Vain oma mielikuvitus on rajana erilaisia makuyhdistelmiä keksiessä.

Tortillaa ilman tortillaa

tortilla

En muista, missä tai milloin söin tortilloja ensimmäisen kerran, mutta muistan, että hyvin nopeasti se nousi minun suosikkiruokien listalle. Periaatteessa tortilla on käsittääkseni täysin gluteeniton, täytteistä riippuen, mutta koska itse lettu ei maistu oikein miltään, olen jossain välissä pudottanut sen pois sillä perusteella, että se on lähinnä turha. Tortillan suhteen kun pätee sama kuin pizzankin: mausteet ja täytteet tekee ruoan, ei niinkään aina pohja.

Tortilla on myös melko nopea ja yksinkertainen ja sopii yleensä myös isommalle määrälle ruokailijoita. Täytteitä (tai tässä tapauksessa kai lisukkeita) voi aina vaihdella maun mukaan ja ruoan määrää kasvattaa helposti sen mukaan, montako suuta pöydän ääressä on.

1 rkl voita
400 g (naudan)jauhelihaa
1 pussi tortillamaustetta
1 dl vettä
1 sipuli
1 avokado
n. 100-200 g juustoa
1 paprika
1 kaali

tai mitä tahansa muuta suosimaasi täytettä (kuvassa näkyy myös fetaa, koska sitä löytyi pala jääkaapista)

Nosta jauheliha huoneenlämpöön n. 30 minuuttia ennen paistamista. Valmistusohjeet löytyy myös maustepussin kyljestä, mutta kirjoitan ne tähänkin.

Paista jauheliha voinokareessa pannulla. Kuori ja pilko sipuli ja lisää se jauhelihan joukkoon. Lisää tortillamauste ja 1 dl vettä. Sekoita ja paista, kunnes jauheliha on kypsää ja vähän tahmeaa.

Pilko täytteet/lisukkeet ja asettele joko suoraan lautasille tai jonkinlaisiin tarjoiluastioihin. Juuston voi joko kuutioida tai raastaa. Myös kaalin voi halutessaan paistaa (ja maustaa esim. voilla, suolalla ja kurkumalla tai karrilla).

Listaamani määrät riittävät neljään annokseen (tai kaalia voi jäädä ylikin), mutta jos syöjiä on enemmän, suurenna määriä.

Parmesaanikanaa ja uunijuureksia

Kävin tässä taannoin taas serkkuni luona, tai oikeastaan menin suoraan kotivisiitiltä, kun olin sopinut lähellä asuvan kaverini kanssa muutamista valokuvista. Olin jälleen kerran varsin kiitollinen vieras, kun käytännöllisesti katsoen kävelin ovesta sisään koira perässäni ja vaadin ruokaa. Käenpojan vikaa. Osallistuin sentään ruokakuluihin kuitenkin!

Kun pyysin, että syötäisiin jotain kasvisruokaa tai ei ainakaan punaista lihaa, Eve tarjosi vaihtoehdoksi parmesaanikanaa ja uunivihanneksia. Muistaakseni kävi vielä niin, että ensin inuin ruokaa, sitten painuin kaverini kanssa pitkälle lenkille ja söin vasta sen jälkeen, kun Eve oli ehtinyt jo lähes nukkumaan. Mutta samapa tuo oli hyvää! Ja melko helppoa.

Parmesaanikanaa ja uunikasviksiaTarvitset haluamiasi juureksia tai kasviksia, n. 100-150 g parmesaanijuustoa, 2 kananmunaa ja 3 kpl broilerifilettä.

Uunikasviksista vastasi tosiaan Eve (kanan sain tehdä itse), ja lautaselta löytyy porkkanaa, sipulia ja punajuurta – hyvää, halpaa sesonkiruokaa. Määristä voit päättää itse. Punajuurta kannattaa keittää ainakin puolisen tuntia, kuoria ja pilkkoa se ennen uuniin laittamista. Punajuuren kuoren saa kypsyneestä punajuuresta näppärästi irti esim. talous- tai sanomalehtipaperilla pyyhkäisemällä.

Ota kana lämpiämään huoneenlämpöön. Kuori ja pilko juurekset tasakokoisiksi lohkoiksi tai viipaleiksi, hölvää sekaan muutaman ruokalusikallisen verran ekstraneitsytoliiviöljyä ja sekoita juurekset pellillä leivinpaperin päällä niin, että öljy leviää tasaisesti ja siten estää juuresten kuivumisen ja palamisen. Mausta haluamallasi tavalla (Eve käytti suolaa, pippuria ja vähän hunajaa) ja paista uunissa 220 C asteessa n. 23-25 minuuttia.

Sillä aikaa, kun juurekset ovat uunissa, valmista kana. Pyyhkäise ylimääräiset mähnät pois talouspaperilla ja laita pannu lämpiämään. Raasta parmesaanijuusto matalalle lautaselle (tai voit käyttää valmiiksiraastettuakin) ja riko kananmunat syvälle lautaselle. Riko munien rakenne haarukalla.

Paista broilerinfileiden pinta molemmin puolin kuumalla pannulla, ja kun file on lähes kypsää, siirrä se pannulta ja käytä kananmunalautasella. Kun kananmuna on tasaisesti levittynyt fileen molemmin puolin, leivitä file parmesaanissa, myös molemmin puolin. Siirrä file takaisin kuumalle pannulle ja paista niin kauan, kunnes parmesaani on ruskistunut kovaksi pinnaksi fileen päälle. Käännä ja paista myös toinen puoli.

Hyvää ruokahalua!

Helppo, gluteeniton kinkkupiiras

gluteeniton kinkkupiirasJostain syystä piiras missään muodossa oli meidän perheessä melko tuntematon suuruus, kun olin lapsi. (Tai muistan hämärästi jonkun äidin tekemän purjopiiraan, joka ei tehnyt kovin hyvää vaikutusta, koska en ollut, enkä edelleenkään ole mikään suuri purjon ystävä.) Yläasteella kuitenkin tehtiin kinkkupiirasta ja ihastuin siihen täysin, koska se oli järjettömän helppo, kohtalaisen nopea ja älyttömän hyvää. Silloinen ohje tosin sisälsi vehnäjauhoja, ja jossain vaiheessa kokeilin itse vehnäleseillä ja lähinnä se vain pahensi tilannetta, koska vatsa ei tykännyt yhtään leseistä. Sitten, kun pudotin vehnät ja viljat pois, kokeilin ohjetta uudestaan, mutta käytin pohjaan mantelijauhoja. Lopputulos oli edelleen hurjan hyvänmakuinen, mutta viimein ilman kovia kipuja! Resepti tuli siis jäädäkseen.

Alkuperäinen ohje on tosiaan jostain yläasteen köksänkirjasta ja nykyinen on muokattu Kaisa Isotalon ja Raija Kuittisen Kotiruoka-kirjan perusteella, jonka sain äidiltä, kun muutin kotoa. Ohje on yksinkertainen ja helppo ja taipuu moneksi pelkästään sisusten vaihtamisella.

gluteeniton kinkkupiiras

POHJA

100 g voita
2 dl mantelijauhoja
(ripaus suolaa)
(1 tl paprikajauhetta)
2 rkl vettä

TÄYTTEET

150-200 g kinkkua
herne-maissi-paprika-sekoitus
1 jumboherkkusieni
100-200 g juustoraastetta
2-3 kananmunaa
2 dl kuohukermaa
ripaus mustapippuria

Täytteitä voi tosiaan vaihtaa oman maun mukaan, olen käyttänyt myös jauhelihaa ja paprikaa, mutta todennäköisesti myös savulohi tai broilerisuikaleet tai pelkät kasvistäytteet maistuisivat ihan yhtä hyvin. Periaatteessa sisällöksi käy melkein kaikki ruuanjämät, joita jääkaapista löytyy.

Voin voi joko sulattaa mikrossa tai käyttää huoneenlämpöisenä. Sekoita voi ja mantelijauhot ja suola (kannattaa huomioida täytteiden mausteet ja maustaa pohja sen mukaan). Mantelijauhossa ei ole sitkoa, mutta pohja pysyy kyllä kasassa, kun sen esipaistaa. Lisää vesi ja voitele vuoka (n. 23-24 cm piirasvuoka). Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille joko haarukalla tai sormin, kumpi käykään helpommin. Esipaista 200 C asteessa n. 10 minuuttia tai kunnes pohja on kevyen rusehtava.

Kun pohja on uunissa, valmista täytteet: pilko kinkku ja herkkusieni (voit halutessasi paistaa sen voissa etukäteen), sulata pakastevihannekset, pilko paprika – mitä käytätkin täytteenä. Kun pohja on paistunut, ota se uunista ja levitä täytteet tasaisesti pohjan päälle.

Sekoita munamaito korkeassa astiassa (riko munien rakenne haarukalla sekoittamalla, lisää kerma ja mausteet) ja kaada se tasaisesti täytteiden päälle. Paista vielä n. 20-30 minuuttia, tai kunnes munamaito on hyytynyt ja saanut kauniin ruskistuneen värin. Sitten vain aseet esiin ja syömään!

Uunilohta kera uunikasvisten

Uunilohta porkkanoilla.

Uunilohta porkkanoilla.

Isän luona tuli tehtyä kalaa useamman kerran. Tai lohta, koska se on ainoa, mitä tulee syötyä edes melko usein. Savustuspönttökin löytyy, mutta olin laiska enkä jaksanut vaivautua sen suhteen (vaikka isä onkin yleensä se joka hoitaa savustamisen), joten tein uunissa. Helppoa, yksinkertaista ja maukasta. Varsinkin, kun normaalikokoisessa uunissa voi samalla paistaa myös lisukkeet samalla pellillä: toisella kertaa laitoin bataattia ja toisella porkkanaa.

Koko annoksen valmistamiseen menee noin tunti. Sinänsä on melkolailla aivan sama käytätkö tuoretta lohta vai vakuumipakattua, valmistusprosessi ei muutu. Ero on lähinnä maussa ja hinnassa ja annoksen ekologisuudessa. Mutta ei takerruta niihin nyt.

Annos on kahdelle niin, että kalasta jää vielä seuraavallekin päivälle.

1 lohi
1/2 bataattia tai 3-5 porkkanaa
(ekstra)neitsytoliiviöljyä
ruususuolaa
voita

Laita uuni lämpiämään 220 C asteeseen ja vuoraa uuninpelti leivinpaperilla. Nosta kala pellille niin, että pellille jää selkeästi tyhjää tilaa ja pyyhi lihan pinta talouspaperilla puhtaaksi (poistaa ylimääräisen rasvan, niljan ja mahdolliset suomut). Sirottele lohen päälle tasaisesti suolaa ja veistä päälle myös muutama ohut siivu voita (ne voi myös asettaa kalaan tehtyihin viiltoihin, mutta mielestäni voi leviää tehokkaammin, jos sen vain asettaa kalan päälle).

Huuhtele ja kuori bataatti ja/tai porkkanat (kukaan ei tosiaan kiellä käyttämästä molempia, tai mitä tahansa haluamaasi kasvista tai juuresta). Pilko bataatti/porkkanat pieniksi tasakokoisiksi siivuiksi, kaada pellille reilu loraus (ekstra)neitsytoliiviöljyä ja vaikka puulastaa käyttäen pyörittele kasvikset öljyssä niin, että öljy on levinnyt tasaisesti. Sen tarkoitus on paitsi maustaa kasviksia, myös suojata niitä kuivumiselta. Sirottele päälle hivenen suolaa, ja kun uuni on valmis, lykkää pelti uunin keskitasolle ja paista n. 23 minuuttia.

Jos olet levittänyt kasvikset pellille tasaisesti niin, että ne eivät ole täysin kiinni toisissaan, lopputuloksena pitäisi olla sopivasti paistunut kala sekä päältä rapeat, sisältä pehmeät uunikasvikset. Jos teet ruokaa useammalle kuin kahdelle hengelle, voit lisätä kasvisten määrää ja joko paistaa ne kokonaan eri pellillä tai antaa niiden paistua toisissaan kiinni. Jos niillä ei ole tilaa ”hengittää”, lopputuloksena on edelleen ihan syötävät ja hyvänmakuiset, mutta hieman ehkä liian pehmeät ja vähän vetiset kasvikset.

Kalan voi tarjoilla vastapuristetun sitruunamehun kera. Nom nom, hyvää!

Uunilohta bataatin kera.

Uunilohta bataatin kera. Nurkassa oleva valkoinen tahna on majoneesia.

Elämää ilman leipää

Turkkilaista jogurttia, suomalainen syysomena ja punaisia viinimarjoja, päällä 1-2 tl juoksevaa hunajaa

Turkkilaista jogurttia, suomalainen syysomena ja punaisia viinimarjoja, päällä 1-2 tl juoksevaa hunajaa ja jogurtin seassa 1 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä.

Vietin isän luona kolme viikkoa ja puolet ajasta meni keskustellessa hyvistä ruokailutottumuksista ja siitä, mitä kannattaa syödä ja milloin. Haastoin isää kokeilemaan olemaan kuukauden tai kaksi ilman leipää, pastaa, perunaa tai riisiä, mutta valitettavasti isä ei ottanut haastetta vastaan tällä kertaa. Tekosyyt vaihteli perinteisestä ”Mitä mie sitten syön, jos en syö leipää?” muihin ihmisiin vetoamiseen (”En mie nyt voi, kun ihmisiä lappaa katsomassa pentuja ja vieraitakin on tulossa, niille pitää olla leipää”) ja vanhoihin tapoihin: ”Metsässä kuuluu paistaa makkaraa ja syödä eväät.” Puhumattakaan siitä miten hankalaa on laittaa ruokaa vain yhdelle ihmiselle tai miten kallista ruoka nykyään on. Kaksi jälkimmäistä väittämää eivät olleet isän suusta vaan sellaisia, jotka olen ehtinyt kuulla jo pariin otteeseen useammalta muulta taholta.

Turkkilaista jogurttia, suomalainen syysomena, itsetehtyä mysliä ja päällä 1-2 tl juoksevaa hunajaa

Turkkilaista jogurttia, jonka seassa 1 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä, suomalainen syysomena, itsetehtyä mysliä (ohje tulossa myöhemmin) ja päällä 1-2 tl juoksevaa hunajaa.

Tulin miettineeksi, että eihän se nyt oikeasti niin vaikeaa ole. Ensinnäkin leipää harvemmin edes kaipaa, kun sen jättää pois ja korvaa kunnollisella ruualla. Ja jos kaipaa, niin sitäkin voi tehdä itse vähän fiksummista ainesosista kuin valkoinen jauho ja hiiva. Jokin aika sitten tekemäni gluteeniton syysleipä on varsin mainio esimerkki aiheesta.

Yleensä  vieraillekin kelpaa se, mitä pöytään laitetaan, jos ruokarajoituksia ei ole. Minäkin juon kahvia ja teetä, jos niitä tarjotaan, kun käyn jossain, vaikka en yleensä juo kumpaakaan oma-aloitteisesti kuin kerran tai pari vuodessa. Enkä edes valita, koska sekä kahvi että tee on ihan hyvää, vaikka en käytäkään niitä säännöllisesti. Nykyään joudun usein kyllä kohteliaasti kieltäytymään muista tarjouksista, koska pöydässä yleensä on joko pullaa tai leipää. Yleensä syön myös ennen kuin lähden kylään, niin ei tarvitse syödä nälkäänsä.

Mitä metsäreissun eväisiin sitten tulee, ehdotin, että mitäs jos söisit kunnon aamupalan ennen lähtöä ja jos on nälkä, niin paistaisit sitten makkaran metsässä vielä? Leipä jäisi pois, päivä alkaisi pirteämmin proteiinipitoisella aamupalalla ja uskallan väittää, että olo olis kaikin puolin muutenkin parempi myös iltapäivällä.

Turkkilaista jogurttia + mansikoita ja mustikoita (kuva tältä kesältä).

Isän luona ollessani aloitin aamuni paistamalla pari kananmunaa ja 4-5 siivua meetwurstia tai 3-4 siivua paahdettua kinkkua pannulla sekaisin. Meetwursti ei ehkä ole ihanteellisin proteiinin lähde mm. suolaisuutensa ansiosta, mutta aina välillä tulee kausia, jolloin tulee syötyä pari pakettia meetwurstia ja sitten se taas jää pitemmäksi aikaa pois ruokalistalta. Yhtä kaikki, tuon lisäksi kun juo vettä ja syö päivittäiset vitamiinit, niin seuraavan kerran on nälkä vasta joskus 4-5 tunnin päästä. Sitten voi syödä taas jotain oikeaa ruokaa (tällä hetkellä jääkaapissa on äidin tekemää kaalilaatikko ja eilen tekemääni punajuurikeittoa). Toki jokainen on yksilöllinen, ja jollekin nälkä tulee nopeammin kuin toiselle, mutta ruokavalinnoilla pystyy vaikuttamaan siihen yllättävän paljon. Keho tottuu ja mukautuu.

proteiinipitoinen aamupala

Mitä taas ruoanlaiton vaikeuteen ja ruoan hintaan tulee, on jälleen kyse siitä, miten elämänsä priorisoi. Toki kaupan valmisruoat on nopeita valmistaa ja niihin tottuneen suussa varmaan makukin on ihan hyvä, mutta kun jatkat muutaman kuukauden tai vuoden samalla linjalla, huomaat aika äkkiä, että olet todennäköisesti kerännyt muutaman ylimääräisen kilon vararenkaaseen, ruokalaskut on taivaissa, on nälkä vähän väliä, väsyttää – ja kun tätä jatkuu jonkun aikaa, kierre vain pahenee. Verensokeri hyppelee miten sattuu ja johtaa pahimmillaan diabetekseen, mutta yleensä vähintään mielialanvaihteluun ja äkkipikaisuuteen (olen jo jonkin aikaa miettinyt tekeväni itselleni paidan, jossa on teksti ”I’m sorry for the things I said when I was hungry”, eli ”Olen pahoillani asioista, jotka sanoin ollessani nälkäinen”).

Miten jaksat töissä tai koulussa? Jos väsyttää koko ajan, vaikka nukkuisitkin keskimäärin seitsemän tai kahdeksän tuntia yössä, jotain on pielessä. Ruokavaliomuutos on hyvä askel parempaan suuntaan. Sanonnat ”hyvä ruoka, parempi mieli” ja ”olet mitä syöt” sisältävät molemmat totuuden – olkoonkin, että ensimmäistä käytetään mainostamaan juurikin valmisruokia ja jälkimmäiseen ainakin jossain vaiheessa liitettiin vahvasti kasvissyönnin puoltaminen.

Laskin huvikseni myös ruokalaskun osuuden, kun käytiin isän kanssa kaupassa. Minun osuus oli n. 15 euroa ja sisälsi kahden ja puolen tai kolmen päivän ruuat kahdelle ihmiselle. Isän osuus oli muistaakseni lähemmäs 30 euroa ja siinä oli lähinnä eväsleivät parille päivälle ja muutama muu asia. Sesonkia seuratessa pääsee huomattavasti halvemmalla, ja jos satsaa lihassa määrän sijasta laatuun, niin sekin tasaa ruokalaskua jonkin verran. Itse tehty ruoka tulee myös lähes poikkeuksetta halvemmaksi kuin valmisateriat, ja plussana on vielä terveellisempi sisältö kuin valmisruuissa.

Kuitenkin, jos näet vaivaa ruoan eteen, se heijastuu hyvin todennäköisesti myös muuhun elämään. Jos arki on kiireellinen ja tuntuu ettei ruoanlaitolle ole aikaa, yritä löytää yksi päivä viikosta, jolloin on mahdollista tehdä vaikka kaksi ruokaa kerralla ja säilöä ne joko jääkaappiin tai pakastimeen. Tai haasta/maanittele/pyydä puoliso ja/tai lapset auttamaan, tavoitteena koko perheen hyvinvointi. Kun käytät muutaman tunnin viikossa ruonlaittoon, se maksaa itsensä takaisin monin tavoin, sekä rahallisesti että ajallisesti.

Säilöminen pätee myös silloin, kun laittaa ruokaa yhdelle ihmiselle. Tee isompi satsi, jaa se aterioihin ja säilö joko pakastimeen tai jääkaappiin. Silloin ei välttämättä tarvitse syödä samaa ruokaa monta päivää peräkkäin, jos sen kokee ongelmaksi. Tee kaksi ruokaa ja vaihtele niitä viikon ajan.

Tästä tuli nyt vähän pitempi postaus ja hukkasin aasinkin varmaan useampaan otteeseen, mutta olkoon. Toivottavasti tästä on hyötyä jollekulle.