Ruokafilosofia

Senkin uhalla, että sana ”ruokafilosofia” kuulostaa aloittelevan ruokabloggarin suusta jotenkin teennäiseltä, puolustaudun sillä, että mulla ihan oikeasti on eräänlainen ruokafilosofia, ja se on helpompi koota yhdelle sivulle sen sijaan, että ripottelisin asiat blogitekstien sekaan sinne tänne.

Olen tosiaan harrastanut ruoanlaittoa ja leivontaa jo kohta kymmenen vuotta, ja erilaisia blogejakin olen pitänyt melkein saman ajan, joten kumpikaan asia ei ole mulle mitenkään uusi, vaikka niiden yhdistäminen onkin. En kuitenkaan ole koskaan tykännyt asioiden toistamisesta suullisesti miljoonaan tai edes pariin kertaan, joten kaadan tietoni tänne muiden luettavaksi.

 

Tästä ei paljon puhtaammaksi tai suomalaisemmaksi voi ruoka muuttua. Salaatti suomalaisista aineksista ja isän pyytämää, äidin paistamaa ahventa ja lasi maitoa. Ja Kettusen leipomon riisipiirakka!

Mökkiruokaa. Tästä ei paljon puhtaammaksi tai suomalaisemmaksi voi ruoka muuttua. Salaatti suomalaisista aineksista ja isän pyytämää, äidin paistamaa ahventa ja lasi maitoa. Ja Kettusen leipomon riisipiirakka!

Selitin jo tuossa blogista ja kirjoittajasta -sivulla asiasta vähän, mutta tiivistän asiani vielä näin: puhdasta, prosessoimatonta, terveellistä, hyvänmakuista ruokaa. Pääpiirteissään minun ruokavaliossa yhdistyy paleo, kasvisruokavalio ja karppaus sikäli, että osa käyttämistäni resepteistä kuuluu puhtaasti yhteen ryhmään, osan olen muokannut itse tarpeisiini sopivaksi (esim. kesäkurpitsalettuohje, jossa käytettiin vehnäjauhoa, korvasin vehnäjauhon mantelijauholla ja psylliumilla karppaajilta oppimaani tapaan). Ainoa yhdistävä tekijä niissä varmaan on vehnän ja gluteenin vältteleminen. Ja tosiaan vaikka kaupasta löytyy nykyään vaikka mitä gluteenitonta ja maidotonta ja vaikka minkälaista variaatiota, suosin silti aina itsetehtyä ihan siksi, että tiedän varmasti, mitä saan. Itse tekemällä vältän myös turhaa prosessointia ja lisäaineita. Sana ”gluteeniton” ei automaattisesti tarkoita terveellistä.

Joku kysyi joskus multa, että mitä oikein syön, jos en syö leipää. Itse kysymys tuossa muodossaan särähti korvaan aika pahasti, koska minusta leipä ei ole ruokaa. Se on ruoan lisäke, ei itse ruoka. Toisaalta myös ymmärrän kysymyksen, koska kun minut haastettiin kokeilemaan vhh-ruokavaliota, suurin kysymykseni oli, ”mitä sitten oikein syön, jos en syö leipää?” Leivästä luopuminen oli kuitenkin yllättävän helppoa ja varmaan yksi parhaista päätöksistä, joita olen tähänastisen elämäni aikana tehnyt. Leivän ja pastojen poisjättäminen on aiheuttanut myös sen, että melko monen tekee varmasti mieli kutsua minua nirsoksi – mikä itse asiassa huvittaa minua suunnattomasti, koska syön mielestäni aika monipuolisesti.

IMG_0292

Pentuna aloitin aamuni kaurapuurolla ja olin nälkäinen suunnilleen tunnin päästä. Kun viimein sain väiteltyäni itselleni luvan syödä aamupalaksi jotain muuta kuin puuroa, söin leipää. Kun leipä ei enää ollut vaihtoehto, aloin suosia proteiinipitoisia aamupaloja: munakkaat, turkkilainen jogurtti ym. Pitää nälkää paremmin ja olo on paljon pirteämpi.

Syön kasviksia ja hedelmiä, punaista lihaa satunnaisesti, kalaa ja kanaa, maitoa, turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia, kananmunia, voita, ekstraneitsytoliiviöljyä ja neitsytkookosöljyä, ruususuolaa, joissain resepteissä kookosmaitoa tai -kermaa. Syön myös lisäravinteina D-vitamiinia sekä monivitamiinia, kalsium-magnesiumia ja omega-3:a. Silloin tällöin kuuriluontoisesti syön myös B- ja E-vitamiinia. D-vitamiinia lukuunottamatta kaikki käyttämäni lisäravinteet ovat orgaanisia tiivisteitä, joissa on koko kasvi juurineen ja kuorineen.

En myöskään käytä kevyttuotteita tai rasvattomia tuotteita lainkaan, maidon juon yleensä kevytmaitona, mutta täysmaitoakin käytän satunnaisesti. En myöskään käytä kevytlevitteitä, mutta jos pitää jotain levitettä saada leivän (tai riisikeksien) päälle, sekoitan voita ja oliiviöljyä ja joskus lisään myös neitsytkookosöljyä. Maistuu hyvälle, on prosessoimattomampaa kuin kevytlevitteet ja sisältää parhaat rasvat. Kaikkien rasvoista kiinnostuneen, niitä pelkäävän tai rasvasotaa ihmettelevien kannattaa lukea kirja Parantavat rasvat, jonka on kirjoittanut Taija ja Jani Somppi. Kirja on suht lyhyt katsaus rasvasotaan, rasvojen ominaisuuksiin ja isoon liutaan suomalaisia kansansairauksia, joita voisi ainakin osittain ehkäistä ja hoitaa ruokavaliolla. Selkeää, helppolukuista tekstiä ja paljon mielenkiintoista asiaa.

Kuidun ja proteiinin saaminen nousee yleensä aina esiin, jos oikeasti alan keskustelemaan syömisistäni. Newsflash! Kasviksissa on sekä kuitua että proteiinia. Vitamiineja niissä ei ehkä ole enää niin paljon kuin joskus 50-100 vuotta sitten, koska ruoan tuotanto on siirtynyt rauhallisesta vuodenaikojen mukaan menevästä rytmistä nopeaan tehotuotantoon. Vitamiinien vähyyttä voi kuitenkin tasapainottaa lisäravinteilla. Ja vaikka kasviksissa ei olisikaan yhtä paljon vitamiineja kuin ennen, niissä on silti enemmän kuin leivässä, viljoissa, kauppojen valmisaterioissa tai karkeissa ja limsoissa. Kuitujauhoakin on myös saatavilla, itse käytän sitä joskus harvoin smoothieissa.

Kasviproteiinia saa myös jauheena, mutta esim. pavut ja kvinoa on hyvin proteiinipitoisia, joskin kvinoan kohdalla voi sitten taas miettiä miten eettistä on antaa kvinoan alkuperäisten syöjien kärsiä länsimaalaistumisen aiheuttamista (ruoka)ongelmista, kun länsimainen kvinoainnostus on nostanut kvinoan hinnan niin korkealle, ettei se olekaan enää Andien perusruokaa paikallisille. Kaikella on puolensa.

Kvinoa antaa myös sopivan aasinsillan lähiruokaan. Mielelläni suosin suomalaista ja suomalaista lähiruokaa erityisesti, jos se vain on mahdollista budjetin puitteissa. Usein tulee vertailtua hintaa lähi- ja luomutuotteissa ja vähän tuotteesta riippuen kumpikin voittaa vuorotellen. Esim. tomaatit ostan mieluusti suomalaisena luomuna, varsinkin jos niitä menee vain muutama. Porkkanoita olen viime aikoina ostanut Espanjasta tuotua luomumerkkiä, pussin kokokin on näppärä 750g, joka on yleensä juuri sopivasti (mitä sitten teenkin). Olen yrittänyt viime aikoina tutustua lisää sekä luomu- että lähiruokaan saadakseni laajemman käsityksen kummastakin.

Toinen vielä tutkimuksen alla oleva asia on sokerit vs. makeutusaineet ja hunaja. Olen karsinut valkoisen sokerin pois omista leipomuksistani, mutta syön silloin tällöin suklaata ja salmiakkia (joskin tarkoituksena on päästä valkoisesta sokerista kokonaan eroon mm. korvaamalla karkit hedelmillä ja omilla leipomuksilla). Olen kokeillut ksylitolia, erytritolia, steviaa ja lopulta päätynyt hunajaan, jota käytän sekä ruoanlaitossa että leivonnassa. Koska olen löytänyt monet käyttämistäni leivontaresepteistä paleo- tai kasvisblogeista (ja linkitän alkuperäisen käyttämäni reseptin myös aina kun mahdollista), niissä ei käytetä voita tai sokeria. Sen sijaan turkkilainen jogurtti, banaani ja hunaja löytyvät useammasta reseptistä. Koska en ole aina onnistunut käyttämään hunajaa makeuttajana, tarkoitus on tutustua mm. intiaanisokerin ominaisuuksiin. Siitä lisää varmaan myöhemmin.

En myöskään laske kaloreita (kalori = kalori -ajattelu ei pidä paikkaansa, vertaa esim. suklaapatukkaa ja avokadoa ensin kalorimäärältään ja sitten terveysvaikutuksiltaan) tai hiilihydraatteja, ja annoskokokin on vähän hukassa vielä. Tosin olen mieltynyt syviin lautasiin ja syön yleensä kaikki ruuat samanlaisesta kulhosta (joko Ikean 365+ -kulho tai Iittalan Teema-malliston syvä lautanen), oli kyseessä sitten keitto, salaatti tai kastike. Jogurtin ym. kaapimista vaativat ruoat syön kylläkin aina muoviastiasta (yleensä joko Tupperin muovinen syvä lautanen tai korkea muovilasi), koska inhoan lusikan raapivaa ääntä, kun puhdistaa lautasta. Yhdenkokoisen astian käyttö suurimpaan osaan aterioista auttaa yleensä vähän hahmottamaan, kuinka paljon mitäkin ruoka-ainetta suuhunsa pistää.

Turkkilaista jogurttia, isän poimimia mustikoita (jotka itse poimin äidin pakastimesta) ja keitetty kananmuna. Yleensä muki on paljon täydempi, tällä kertaa kyseessä on vain purkinpohjat.

Turkkilaista jogurttia, isän poimimia mustikoita (jotka itse poimin äidin pakastimesta) ja keitetty kananmuna. Yleensä muki on paljon täydempi, tällä kertaa kyseessä on vain purkinpohjat.

Koska suurin osa käyttämistäni ohjeista on englanninkielisiä, ne on yleensä mitattu kupeissa. Ostin oman kuppimittasarjani Englannista, mutta pienellä laskemisella pärjää desimitoillakin. En myöskään ole itse ihan hirveän tarkka kaikista mitoista, siis sikäli, että tasaisin jokaisen mittaamani kupin sormella tasaiseksi, eli mitat yleensä pikkuisen elää.

  • 1 kuppi = 250 ml = 2,5 dl
  • 1/2 kuppia = 125 ml = 1,25 dl
  • 1/3 kuppia = 85 ml = 0,85 dl
  • 1/4 kuppia = 65 ml = 0,65 dl

 

Näin äkkiseltään tuntuu, että tässä on nyt pääpiirteissään ja lyhyesti kaikki. Netti on täynnä mielenkiintoisia reseptejä ja artikkeleja, linkitän niitäkin varmaan satunnaisesti tänne antamaan jonkinlaista pohjaa minun mielipiteille. Enimmäkseen suosin englanninkielisiä sivustoja, kun varsinainen siirtyminen puhtaampaan ruokaan alkoi Englannissa ollessani, mutta voin vaikka referoida tarvittaessa.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s